Kuukausi: maaliskuu 2019

Taidelukkoa avaamassa

Liityin Kalenterimania n Facebook-ryhmään tammikuussa, mutta olen ollut tietämättäni kalenterimaanikko jo vuosia. Olen aina ennen vuoden vaihtumista käyttänyt varmasti tunteja erilaisia kalentereita tutkien ja miettien, mikä olisi sellainen kalenteri, jonka kanssa jaksaisi ja haluaisi elää koko vuoden ajan. Joskus päätös oli onnistunut, joskus ei.

Olin ehkä vuosi sitten huomannut Instagram-feediini ilmestyvän kuvia bujoista, ja se näytti kiinnostavalta, mutta vaikealta maailmalta, joka on tarkoitettu vain minua paremmille piirtäjille. Olen aina rakastanut piirtämistä, mutta samalla se on ollut minulle todella vaikeaa, koska pelkään epäonnistumista ja sitä, että kuvasta ei tule niin täydellistä kuin haluaisin. Sen vuoksi piirtäminen ja maalaaminen jäivät pois elämästäni vuosien ajaksi, kunnes viime vuonna aloin varovaisesti lähestyä taidetta uudelleen.

Loppujen lopuksi taidelukko on poistunut nyt jo siinä määrin, että aloitin tammikuussa ensimmäisen bullet journalini! Elämäntilanteeni on tällä hetkellä sellainen, että minulla on todella paljon aikaa käsissäni, eikä paljoakaan ajan täytteeksi. Uuden harrastuksen löytyminen oli todella yllättävä ja ihana asia, ja lisäksi sain hankittua osan tarvikkeista Kalenterimanian kirppikseltä edullisesti. Bujoksi hankin Akateemisesta kirjakaupasta Nuunan L-koossa. Tässä vaiheessa en tosin tiennyt mitään erilaisista pistekirjoista, ja Nuunani valitsin täysin ulkonäön perusteella. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen valintaani! Sopivien kynien löytäminen oli aluksi hankalaa, mutta onneksi sain kaveriltani Saralta hyvät neuvot täydellisten kynien hankintaan. (Pigma Micron, Tombow Dual Brush, Muji
0.38)

Instagramista olen saanut todella paljon inspiraatiota bujooni, ja ilman sitä tuskin olisin jaksanut jatkaa näin pitkään (onko 2 kk nyt niin kovin pitkä aika, heh) vaan ideat olisivat loppuneet pian kesken. Aloitin pari päivää sitten myös oman bujo-Instagramini, vaikka omien piirrosten julkaiseminen olisi aiemmin ollut täysi kauhistus.

En varsinaisesti tiedä kutsuttaisiinko journaliani edes bujoksi, koska en ole ainakaan vielä ottanut käyttöön bullet journal -metodille tyypillisiä listoja ja avainsymboleja. Itselleni tärkeintä bullet journalissa on vapaus, luovuus sekä virheiden ja epätäydellisyyksien sietämisen opettelu. Ylläribonuksena harrastuksen mukana on vielä tullut yhteisö.

-bujonoora

Kalenterirauhan järkkymisestä

”Kalenteri on ajanhallinnan väline”, toistelen itselleni tämän tästä. Yhä useammin päädyn tilanteeseen, jossa kuitenkin tärkeät jutut ovat mitenkuten tallessa korvieni välissä, enkä osaa kirjoittaa niitä minkään kalenterin väliin, vaikka niitä kyllä löytyykin hyllytolkulla.

Kulunut vuosi on tuonut tullessaan jo alle kolmessa kuukaudessa vaikka ja mitä. Tällä hetkellä toivon olevani positiivisessa taitekohdassa, josta en uskalla paljoa kirjoittaa, mutta toivon koko sydämeni pohjasta. Tälläinen tilanne on malliesimerkki siitä, miten kalenterirauhani ajautuu jälleen karille. Kun en itsekään ihan tiedä missä olen, en oikein tiedä missä kanssissakaan pitäisi olla.

Yritän luovia ja tehdä niinkuin parhaalta tuntuu, ja onneksi meillä on Kalenterimanian Facebook-ryhmä, josta varmasti saa tsemppiä ja tukea niin kalenterirauhan järkkymiseen kuin elämäntilanteen muuttumiseenkin. Maniaperhe ottaa aina kopin. Nyt luulen, että vain aika näyttää missä kansissa tätä vuotta jatketaan!

Vuodenvaihteen jälkeen hylkäsin bullet journalini liian työläänä silloiseen hankalaan hetkeeni. Otin käyttöön Paper housen mini-kalenterin. Kaiken tämän rinnalla on kulkenut, ja eniten kolhuja muuttuvista elämäntilanteista ottanut, uskollinen Project365-plannerini. Rehellisesti nyt en uskalla sanoa, mikä kalenteri minua palvelee loppuvuonna Projectin rinnalla. Minulla on paljon mitä kalenteriini tarvitsisi nyt laittaa: työvuorot, koirien ja hamstereiden jutut, salikäynnit, kotijumpat, siskonlasten haku- ja vientiaikoja joissa olen luvannut auttaa, kirjastopäivät ja niin edelleen.

Jännittyneitä maanantaiterkkuja lähettelee

Suvi