Kuukausi: maaliskuu 2019

Vilkaisu aloittelevan bujoilijan vihkoihin

Noin vuosi sitten törmäsin eräässä whatsapp-ryhmässä sanaan ”kalenteriaskartelu”. Mitä ihmettä se on? Kun sain kuulla aiheesta enemmän, innostuin todenteolla! Olen aina askarrellut paljon mm. kortteja, joten nyt saisin ihan uuden muodon askarrella. Täten liityin Kalenterimanian facebook-ryhmään ja nyt olenkin sitten tässä kertomassa teille harrastuksestani.

Aloitin planneroinnin Happy plannerilla. Noin puolen vuoden jälkeen, eli viime kesänä tuli pieni tauko harrastukseen muuton, stressin ja kiireen vuoksi. Kun taas loppusyksyllä aloitin uudestaan, aloin kiinnostua bullet journalista. Ostin ensin Leuchtturm1917:n, mutta pian totesin että sen sivut on aivan liian ohuita tarpeisiini ja tilasin Nuunan.

Leuchtturm sai uuden elämän koiran muistikirjana. Meille tuli tammikuussa pieni tipsu-poika ja nyt Tahvon kynsienleikkuut, kasvu, oppimiset jne on kaikki siististi samoissa kansissa tallessa. Mahtava idea mielestäni!

Nuuna on omassa kalenterikäytössäni. Aloitin sen nyt vuoden 2019 alusta. Tyylini on hyvinkin sekava; välillä maalailen ja piirtelen enemmän, välillä lätkin tarroja ja washeja sikinsokin. En halua viikkojen olevan aina samanlaisia vaan nimenomaan erilaisia. Nyt menenkin jo maaliskuun lopussa tätä vuotta. Plannerointi on antanut ihanaa vastapainoa eron ja kaiken muun keskelle.

Meillä myös 8-vuotias neiti harrastaa plannerointia. Kysyin saanko kuvata hänen kalenteriaan myös – kuten kuvasta näkyy, hän ei ollut innokas näyttämään sitä teille. Hän on osallistunut sekä lasten happy maileihin, sekä saanut minulta materiaalia kalenteriin. Erityisesti washit ovat Ninjan kalenterissa hyvin näköisällä.

-Saana S

Vuosi yksissä kansissa

Sain muutama viikko sitten kasattua vuoden 2018 Color Crushini vihdoin kasaan. Loppuvuoteen kasaantuneet kiireet tarkoittivat, ettei mulla vain yksinkertaisesti ollut aikaa tuunata kyseistä kalenteria tahtomallani tavalla, ja se näkyi tyhjien sivujen merkeissä. Halusin kuitenkin kasata koko vuoden samoihin kansiin – kuten olin tehnyt edeltävänäkin vuonna – joten vähitellen ajan kanssa tartuin kaljuihin aukeamiin.

Kalenterin kanssa voi harrastaa monella tavalla, mutta minulle se tapa vaan nyt sattuu olemaan sellainen, etten voi luovuttaa kesken. Ajatuskin puoliksi täytetystä CC-parasta tuntui epämiellyttävältä. Moni olisi varmasti jättänyt viimeiset sivut suosiolla täyttämättä, sillä eihän niitä varsinaisesti enää tarvitse seuraavan vuoden helmikuussa muistella. Minä kuitenkin palasin niihin, kunnes paketti oli kasassa.

Täysinäinen ja pursuileva kalenteri, jonka nepparin sain juuri ja juuri kiinni, miellyttää silmääni älyttömästi toisen pullukkakalenterin kanssa hyllyllä. Sivuille mahtuu monia muistoja, sitä enemmän tarroja, ja halutessani voin palata mihin viikkoon vain ja ne ovat osa kokonaisuutta.

Perfektionismi on pahimmillaan raadollista pakkotyöskentelyä, mutta onneksi kalenteriharrastuksen kanssa se ei osaltani kuitenkaan ole mitenkään tappavan vaarallista. Mieluummin käytän tunteja pienesti pakottaen itseni väsäämään vuoden viimeisiä viikkoja pari kuukautta myöhemmin kalenteriin, kuin tyydyn vajaaseen pakettiin. Ja jos totta puhutaan, ei mulla olisi varmaan ollut parempaakaan tekemistä. Siispä tarroja ja washeja kehiin!

Tätä kirjoittaessani en ole edes aloittanut rakentamaan vuoden 2019 Color Crushiani, vaan olen kirjannut menoni ainoastaan saamaani Personal Planneriin. Onneksi en jaksa ottaa aikaansaamattomuudesta stressiä, sillä tiedän palaavani pinkin CC:n pariin, kun minulla on sille paremmin aikaa ja jaksamista. Se ei onneksi voi karata mihinkään odotellessaan.

– Milja