Kuukausi: helmikuu 2019

Miten kaaokseen saatiin joku tolkku?

Minähän olen ollut juuri se, joka kirjoitti muistiinpanot ja tapaamiset johonkin kirjekuoren kulmaan ja hukkasi sen sitten heti seuraavassa käänteessä. Ihan tavalliseksi tuli ne puhelut, kun neuvolasta soitettiin ”sä et taida olla tulossa, kun ei vieläkään näy” ja vastaukseksi jouduin toteamaan ”Ai kato joo, tota, voitasko siirtää ens viikolle?”

Kolme lasta neuvoloineen ja muine tapaamisineen, maatila ja sen kautta tulevat lukemattomat kokoukset, palaverit, tapaamiset ja se aika vähä oma elämä mihin ehtii. Isännän kaikki menot. Ei tuo paletti pysynyt kasassa pelkkien post it -lappujen varassa.

Jo vuosi sitten eräs sukuun saatu naisihminen puhui mulle bullet journalista. Asiaa silloin hetken tutkin, mutta sehän jäi sitten kaiken säätämisen keskellä unohduksiin. Johonkin takaraivoon asia kuitenkin jäi kytemään, sillä viime syksyllä juttu pomppas uudestaan mieleen. Kyselin asiasta hieman enemmän ja tultiin siihen tulokseen, että perinteinen, muistikirjamainen bujo ei ole mun juttu. Tästä päädyttiin mietinnän jälkeen Traveler’s notebookiin. Kyllä, siinä se on! Selasin nettikauppoja ja löysin omannäköiseni kannet – tai kolmet, jos totta puhutaan. Kalenteri ja pakolliset muistettavat yhteen kokonaisuuteen ja parit kannet vihkoineen sitten erinäisille muille asioille, kuten lasten jutuille. Yhdessä TN:ssäni on vain harrastusjuttuja. Olin kovin tyytyväinen pari kuukautta.
Sitten tuli rinnalle Nuuna, kaunis ja oikein hehkuvan värinen Nuuna. En vieläkään bujoile, vaan Nuuna on saanut sisuksiinsa kaikki listat, suunnitelmat ja trackerit.

Ei vaan ollut kalenterirauha vieläkään balanssissa näidenkään jälkeen, ja jotain uupui vieäkin. Huomasin selaavani kauppojen sivuja edestakaisin, ja aina päätyväni MAMBI:n tuotteisiin. Ja sieltähän se yksi keskiviikkoilta sitten iski silmille; Happy Planner Super Mom! Siihen lisäksi vielä parit lisäinsertit ja aika iso kasa tarroja. Sain tuon Happy Plannerin kynsiini kaksi päivää sitten ja voin sanoa, että kalenterirauha on nyt saavutettu. Pikalistana toimii pikkuinen violetti Leuchtturm1917. Siihen tulee kaikki viikon tylsät hommat, jotka sitten iloisena vedän yli kun ne on tehty. Hyvin palkitsevaa sellainen, kun oikeasti näkee, että tälläkin viikolla on tullut jotain tehtyä, vaikka itsestä tuntuu, ettei mitään ole saanut aikaan.

Ottakaa kaaosta niskasta kiinni ja jos yksi kalenteri ei riitä, niin hommatkaa monta. Missään ei ole määritelty, paljonko saa olla kalentereita tai vihkoja, kunhan saat elämäsi järjestykseen.

Elämän keskeltä, Sini S

Kalenterimaanikko ostolakossa

Voihan ostolakko! Jo viime vuoden puolella tuli tuloihini melkoinen notkahdus, kun työkokeilusopimukseni loppui. Silloin piti tehdä päätös alkaa rajoittaa tätä minun henkilökohtaista ostohysteriaani, eikä edes pelkästään tuunaustarvikkeissa vaan ihan kaikessa. Mutta miksi ei tunnu lähellekään niin pahalle hillitä itseään kenkä- ja laukkuostoksilla kuin hillitä itseään ostamasta kaikkea sitä ihanaa, mitä meidän kauppiaillamme on myynnissä? Ja kaikkia ihania uutuuksia tulee koko ajan. Mä en kestä!

Olen sopinut itseni kanssa, että ensin pitää sitten myydä jotain tuunaustarvikkeita pois, ennen kuin saan tilata itselleni jotain uutta. Mutta, miksi se luopuminenkin on niin hirvittävän vaikeaa? Mietin, että myyn nuo kannet pois, kun en niitä käyttänyt. Otan kalenterin kannet käteeni, ja simsalabim sitten ne ovatkin taas niin ihanat ja niitä en malta myydä. Kyllä minä niitä vielä tulen käyttämään. Entäs jos en saa samanlaisia tilalle enää, jos nyt myyn ja sitten haluaisinkin käyttää niitä, Kuulostaako tutulta? Leimoja on laatikollinen. Nehän minä voisin myydä, kun en niitä niin paljon käytä. Alan käymään laatikkoa läpi ja kohta huomaan leimailleeni päiväkirjaan tunnin verran. Washiteippejä on varmaan satoja, mutta kun tyttärenikin tarvitsevat niitä.

Kierre on loputon. Lopulta sitä myytävää ei sitten olekaan. Tietokoneellani on auki kaupan nettisivut ja siinä komeilee tuote, joka olisi nyt ihan pakko saada. Se tuska! Kalenterimania-ryhmässä joku linkitti taas ihanan uutuustuotteen seinälle, sekin pitää käydä katsomassa. Ooh ja aah miten ihana, mieleni alkaa pyörittää miten ihana se olisi ja mihin käyttöön voisin sen ostaa, noille tarroille ja tuolle tarraviholle olisi ihan varmasti käyttöä. Tuo washi on ihan pakko saada. Välilehtiä ihanista tuotteista on auki selaimessa päivä tolkulla. Ja käyn niitä tasaisin väliajoin ihailemassa ja huokailemassa. Vielä kuitenkin päätökseni on pitänyt ja pankkitili kiittänyt.

Joskus on kovin vaikeaa ajatella järkevästi kaikkien näiden ihanien tuotteiden ja tavaroiden mylläkässä ja mun ostohousuni senkun paukkuvat jos niille tilaisuuden antaa. Upean tarjouksen kohdalle sattuessa haluaisin ostaa kaikkea ihanaa koko ajan lisää. Sitten katson varastojani ja pakotan itseni ajattelemaan, että käytän niitä ensin pois ja sitten vasta uusia, tai voisinhan vaikka vaihtaakin jonkun kanssa.

Vuoden alussa halusin ja tarvitsin lisäosia Happy Planneriini, joten laitoin Filofaxini myyntiin Kalenterimanian Kirppikselle. Sehän kävikin heti kaupaksi ja sain antaa luvan itselleni tilata tarvitsemani lisäosat Klemmarikellarista, tosin vain sillä summalla mitä myynnistäni olin saanut. Voitte muuten uskoa, että kun pakettini saapui, niin intoni sen kanssa oli vielä tavallistakin suurempaa! Olin harkinnut ostokseni tarkkaan ja tilannut vain sen mitä tarvitsin. Taputin itseäni henkisesti olkapäälle ja olin maailman onnellisin. Ostolakkoni oli kuitenkin pysynyt.

Rakkauvella Eija