Kuukausi: tammikuu 2019

Minun Maniani

Olen Kalenterimaanikko isolla K’lla. Olen varmaan jo kuuluisa Kalenterimania -ryhmässä siitä, että vaihdan kalenteria kuin sukkia. Maailmassa on niin paljon ihania kalentereita, joita on päästävä kokeilemaan. Osaksi impulsiivisuuteni on osa sairauttani ja osa kärsimätöntä luonnettani. En malta odottaa, että edellinen kalenteri on täynnä tai käytetty loppuun, kun näen jotain ihanaa. Rahaahan tähän palaa, mutta myyn aina edelliset kalenterini enkä juuri shoppaile mitään muuta.

Millaisia kalentereja minulla sitten on ollut? Kaikki alkoi hyvin yksinkertaisesti bujolla Tigerin muistikirjassa. Sen rinnalle hankin Glitterin personal-kokoisen rengaskalenterin. Näillä menin useamman kuukauden. Sitten luulin tilaavani bujolle sopivat kannet Kiinasta, mutta sainkin standard-kokoisen travelers notebookin. TN tuntuikin heti mun jutulle. Monta asiaa omiksi yksiköikseen eroteltuna samoissa kansissa. Jossain vaiheessa ihastuin Happy Planneriin ja niitä minulla onkin ollut joka koossa. Välillä olin ilman travelers notebookia, mutta jotenkin se kaiveli silti. B6-kokoa olin pohtinut, mutten halunnut rengasplanneria. Sitten ennen joulua näin Vihkokaupalla Priman B6 travelers notebookin ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Loppuvuodesta innostuin tarrakiteistä ja kokeilin käyttää niitä standard-kokoisessa travelers notebookissani. Ne veivät siellä liikaa tilaa tekstiltä, joten halusin kalenterin, jossa voin käyttää kittejä ja johon mahtuu lisäksi tekstiä. Päädyin Happy Planner Classiciin.

Bujoilun aloitin myös jossain vaiheessa uudelleen sen loputtua tuon edellä mainitun muistikirjan tultua täyteen. Bujolle hankin syksyllä Leuchtturm1917 -muistikirjan. Leuchtturm on aivan ihana, mutta tässä muutaman kuukauden bujoilun jälkeen taas totesin, ettei bujo vain ole mun juttu. Bujo onkin ollut lähinnä terapian työkalu ja terapian loppuessa tammikuun lopussa loppunee bujoilukin. Tällä hetkellä minulla siis on bujo, B6 travelers notebook ja Happy Planner Classic.

Jenni Johanna

Kantapään kautta oppimisesta

Marraskuun puolivälin tienoilla minä ja Mira bongasimme internetin ihmeellisessä maailmassa The Witches Plannerin. Taikuuksien maailmoihin taipuvaisina innostuimme ikihyviksi ja suunnittelimme omien versioiden ostamista. Totesimme, että valmiiksi printattujen sivujen postikulut nousisivat pilviin, ja sitten huomasimme printattavan version.

Klik, klik ja meillä oli tiedostot sähköpostissa. Tulostin ne kerran, toisen, kolmannen.. ja tietenkin täysin pieleen. Sivujärjestys oli väärin, tai sivuja tulostui arkille neljä, mitä milloinkin.
Jotkut ehkä seurasivatkin ryhmässä tämän farssin etenemistä. Mira oli yhteydessä valmistajaan, ja minä uhkasin mennä lopun iäkseni tulostuslakkoon.

Sitten alkoi käsillä olla jo plannerin alkupäivät ja minä olin tietenkin lykännyt ja lykännyt tulostamista, koska se aiheutti minulle erinäisiä harmaita hiuksia. Sitten, viikko ennen joulua, se tapahtui. Tulostin vielä pariin kertaan testiosioita pieleen, sitten meille väännettiin facebook-chatissa rautalangasta, mikä tiedosto ja miten se pitää tulostaa.

Lopputulemana tietenkin pääsimme toteamaan, että niin no, nämä ohjeethan saattoivat lukea siinä saatetekstissä joka tiedostojen ohessa tuli. Mutta tapani mukaan kun tiedostot kilahtivat sähköpostiini, klikkailin ne vain auki ja printtailin menemään ilman mitään hienosäätöjä, jotka jälkeenpäin osoittautuivat kultaakin kalliimmaksi. Vikaan menneillä arkeilla olisi nimittäin varmasti lämmittänyt tätäkin tupaa yhden talven.

Ilman rakkaan ystävän hellää painostusta ei olisi tästäkään taas tullut mitään, joten allekirjoittanut huokaisee nyt helpotuksesta ja jää odottamaan sopivaa hetkeä rei’ittää nämä sivut kansiinsa ja uppoutua noituuden maailmaan! Jos tästä jotain pitäisi oppia, niin se ohjeiden lukeminen etukäteen.

Suvi