Jokunen viikko sitten minunkin postilaatikostani tipahti Ajaston yhteistyötuotteita, itse asiassa kaksin kappalein. Toinen niistä oli vuoden 2019 uutuus, Polku, jota olin monestakin syystä odottanut kovasti. Nyt kun olen kalenteria muutaman viikon ehtinyt pyöritellä ja tutkia on aika purkaa se osiin ja pohtia mitä sinertävänvihreät kannet ovat syöneet.
Polku on värimaailmaltaan kylmä, joka tuo mieleen skandinaavisen tyylin, fonttien väri on enemmänkin harmaa, eikä musta jolla on pyritty luomaan harmonista vaikutelmaa. Mukana ei tullutkaan Ajastolle perinteisiä mustia, muovisia välilehtiä vaan valkoiset. Itse en varsinaisesti ole valkoisen suuri ystävä, sillä se on monessa mielessä arka väri. Arka ehkä kuvaa Polkuakin hyvin, vuorikangas on haalea, etutaskut samaa materiaalia kuin Project365:ssa, valkoiset. Suurin yllätys liittyen kalenteriin oli kuitenkin paino. Viime vuonna sain tutustua Project365:n joka on A5-koostaan huolimatta kevyt, se on helppo heittää laukkuun ja kantaa pitkiäkin päiviä mukana. Polussa on niin paljon sisällä, että se on selkeästi painavampi.
Polku aloittaa vuoden pohdinnoilla: elämäni arvot, tarvetta muutokselle, omat vahvuuteni jne. Onneksi kyseessä on rengasplanneri (kaksi rengasta) sillä näin sivuja on helppo poistaa tai siirtää muualle. Jenkkikalentereista tuttu kuukauden koonti on otettu käyttöön myös Polussa. Kuukauden alussa pohditaan kuukauteen liittyviä odotuksia ja esimeriksi tavoitteita. Kuun lopussa on myös oma koontisivunsa. Koko kalenterin loppuosasta löytyy myös omat koontinsa koko vuodelle, sekä tyhjiä pistesivuja jotka mahdollistavat omien muistiinpanojen tekemisen.
Viikkonäkymä on vaaka, joka on itselleni muodostunut luontevammaksi, kuin pystypäivät. Viikko on aseteltu yhdelle aukeamalle ja viikon yläreunassa on ”muistan” ja ”haluan” checklistit, Näihin voi koota vaikkapa syntymäipäiviä, tai kuten itse teen, peitää aiheet washilla ja käyttää niitä yleisinä raapustuspaikkoina. Se mikä erottaa Polun eniten Ajaston aiemmasta valikoimasta ovat inspiraatiolauseet, joita on painettu aukeamien alareunaan. Lausahdukset ovat ”Vastoinkäyminenkö? Ei, vaan juonenkäänne”-tyyppisiä.
Polku on painava kokonaisuus ja se vaatii tietynlaisen ihmisen, jotta siitä saa otteen. Itse olisin toivonut hitusen enemmän väriä ja lämpöä mukaan.
