Kuukausi: maaliskuu 2018

Miksi minulla on niin monta kalenteria?

Mietin pitkään mistä teille ihanille lukijoille tällä kertaa kirjoittaisin. Lopulta päädyin vastaamaan omalta osaltani ikuisuus kysymykseen. Miksi minulla on niin monta kalenteria? Tätähän meiltä monestikkin kysytään kalenterimanian facebook-ryhmässäkin. Voin kyllä hyvinkin ymmärtää miten hämmentävää se on, kun joillakin on useampi kalenteri käytössä. Itsekkin olen joskus samaa ihmetellyt, kun itse on koittanut vain yhden kanssa sinnitellä. Kunnes luovutin ja otin useamman käyttöön. Syitähän on monia, eikä vähäisin niistä ainakaan ole kaikki ihanat kalenteri-valmistajat! Koko ajan tulee markkinoille toinen toistaan kauniimpia kalentereita. Niistä kun sitten näkee ihania kuvia Kalenterimaniassa, niin heikko kun on niin sortuu uudelleen ja uudelleen ostamaan uutuuksia (he he ).  Kaikki kalenterithan mitä minulla on, eivät toki ole käytössä yhtä aikaa. Minulla on hyllyssä monta aivan uskomattoman ihanaa kalenteria, päiväämättömine sivuineen, jotka odottavat vain käyttöön pääsyä.  Heitä sitten ihailen, silittelen ja selailen välillä, ja mietin mitä mihinkin tarkoitukseen käyttäsin. Tämän asian suhteen minun on pakko tunnustaa olevani ihan ihka aito kalenterimaanikko <3. Sama pätee myös kaikkiin ihaniin koristelutarvikkeisiin joita koko ajan tulee lisää ihanille kauppiaillemme <3. En vain yksinkertaisesti malta olla ostamatta!

Käytössä tällä hetkellä minulla on kolme kalenteria. Erin Condren Life Planner, Happy Planner mini ja Bullet journal leuchtturm 1917 muistikirjassa. Minulla on myös käytössä Prima Marketingin passport kokoinen Gemini Traveller´s Journal, mutta en laske häntä kalenteriksi, koska hän toimittaa lompakon/muistikirjan virkaa.

Syy monen käytössä oloonhan on yksinkertainen. Kyllästyn helposti. Eli vaikka kalenteri olisi kuinka ihana niin saatan hukata inspiraation, tai kyllästyä esimerkiksi kanteen tai layouttiin. Mutta kun minulla on kolme erilaista käytössä, niin olen huomannut että tälläistä ongelmaa ei tule. Saattaa olla päivä tai pari, kun ei löydy inspiraatiota vaikkapa Erinin koristeluun, koska vertikaali viikkoaukeama, niin Mini Happy Plannerissa on horisontaalinen viikkoaukeama. Jos molemmat kyllästyttää, voin bujoon tehdä juuri sellaisen aukeaman kuin sillä hetkellä tuntuu oikealta ja inspiroivalta.

Myös koristelutyylissäni on eroja riippuen siitä mitä kalenteria olen koristelemassa. Erin Condrenin viikkoaukeamassa on niin paljon tilaa, että hänen kanssaan innostun koristelemaan runsaasti, mini Happy planneria hillitymmin, koska tilaa ei ole niin paljon. Bullet Journalini on välillä hyvinkin pelkistetty. Pääasiallisesti käytän tarroja, skräppipaperia ja washiteippejä koristelussani.

Kirjoitustapani on myös erilainen näiden kalenterieni välillä. Toiseen kirjoitan rönsyävämmin, päiväkirjamaisemmin. Toiseen lyhyesti ja asiapainotteisesti. Jotenka tässäkin yksi syy lisää miksi minulla on niin monta kalenteria 🙂 Joskus on vain niin kiire ettei kerkiä panostamaan kauneuteen, ja silloin on hyvä olla kalenteri missä moinen pikaisuus sallitaan. Mutta saattaisin pimahtaa, jos minun ihanaisessa Erinissäni olisi ihan tyhjää, lukuunottamatta muutamaa tarkeää merkintää.  Mini Happy Plannerissani taasen on jo valmiiksi niin sievät sivut että kiireinen pikainen muistiinpano ja koristelun puute ei haittaa. Bullet Journal on sitten taas minulle se, jonka tekemiseen kaipaan aikaa. Koska minulle hyvinkin toimiva ja rentoutumiskeino on se, että alan tyhjälle aukeamalle tekemään jotain kaunista. Bullet Journal on minulle muutenkin enempikin sellainen henkilökohtainen ja kaiken sisältävä eepos, jota ilman en voisi elää.

Myös mukana kuljettamisen helppous on tuonut tarpeen useammalle kalenterille. Rakastan Erin Condreniani, mutta kun haluan ottaa pienen laukun mukaan, niin Erin on siihen liian suuri. Silloin Happy Planner mini on huomattavasti kätevämmän kokoinen. Joten myös erilaiset tilanteet joita tulee vastaan, määräävät minulle sen että yksikertaisesti on pakko olla useampi erilainen kalenteri. Miksi sitten olen päätynyt juuri näihin kalentereihin mitkä nyt ovat käytössä? Leuctturm oli luonnollinen jatkaja edelliselle Bullet journalilleni joka oli myöskin Leuchtturm. Erin Condren siksi, että pidän sen sidonta tavasta, ja siitä että tilaa riittää. Mini siksi, koska #maniaperhe <3. Mini minulle tuli lopulta sen takia, että olin niitä kuukausi tolkulla ihaillut kaikissa kuvissa Kalenterimania ryhmässä, ja olin myös hirmuisen ihastunut noihin ruusukullan värisiin Deluxe kansiin. Myös se tosiasia, että minissä on kuitenkin normaali personal-kokoiseen planneriin verrattuna enemän tilaa kirjoittaa, oli vaikuttava tekijä valinnassa. Myös sellainen asia vaikuttaa minulla kalenterin valintaan, että voinko käyttää lempikyniäni, vai tulevatko ne sivusta läpi. Ja Erin Condrenin ja Mini Happy plannerin kohdalla toteutuu myös muunneltavuus. Kansia voi vaihtaa jos edellisiin kyllästyy. Ja WeRMemory Keepersin rei´ittäjällä saa tehtyä uusia sivuja vaivatta kumpaankin. Muunneltavuus kalenterissa on minulle tärkeää.

Eli älkää huolehtiko kanssamaanikot, kun tarkkaan miettii niin joskus on vaan aiheellista olla useampi kuin yksi 🙂

<3 Ihania kalenterihetkiä toivotellen: Rakkauvella Eiksu <3

Ps: Kuvissä näkyvistä tuotteista suurin osa on hankittu seuraavista paikoista: Se Hämeenpuiston vihkokauppa, Chic Company, Klemmarikellari, Heidin Korttipaja, Taitopuoti Paperinauha ja Kalenterimanian kirppis– ryhmästä

Ensimmäinen sääntö on, että sääntöjä ei ole

On aivan liian helppo solahtaa sellaiseen illuusioon, että asiat pitää tehdä oikein. Pyykit pitää viikata oikein, et kai sinä tuollaista huulipunaa meinaa laittaa, mitähän naapuritkin ajattelee, voiko noin muka tehdä? Sääntöjä, vaatimuksia ja rajoitteita on tuntuu olevan joka nurkalla ja pahimmillaan ne ulottuvat myös asioihin, joiden pitäisi tuottaa iloa.

Voiko tällaista washiteippiä laittaa, miten nää kuukausiaukeamat nyt tehdään, saako viikkoaukeamalla olla mietelause to do -listan lisäksi?

Voi, just niinkun huvittaa ja saa.


Niin elämässä kuin bujoilussakin on tärkeintä löytää se oma tie. Pistää just sitä huulipunaa, josta itse tykkää*, laittaa sinne bujoon ihan just sitä mitä haluaa ja valita se ammatti, joka juuri sinua puhuttelee

Itse olen sellainen tyypillinen miljoona lappua joka puolella -tyyppi. Oli muistilista sähkölaskun toisella puolella, pari epäselvää muistiinpanoa puhelimessa, miljoona screen shotia, Pinterest-taulua, kortteihin raapustettuja asioita, vihkoja ja pikkulappuja. Bujon pitäminen kiinnosti pitkään mutta minua epäilytti, että osaanko. Että miten se tehdään oikein.


Sitten päätin kokeilla ja ensimmäinen viritelmäni oli yhdistelmä epämääräisistä lähteistä haalittuja ohjeita, väärän kokoisia sivuja, pilalle menneitä viikkonäkymiä ja sekavia yrityksiä saada koko homma toimimaan. Omaan elämääni mahtuu muutenkin kaikenlaisia virityksiä ja yrityksiä ja siksi niitä muistiinpanojakin on niin älytön määrä.
Toinen omistamistani yrityksistä (vai virityksistä), Ainoa Graphic Design, toimii nykyään paperituotteiden kustantamona. Sen perustamisessa oli kyse ihan samasta asiasta. Siitä, että halusin tehdä sitä mikä ystäväni sanoin tökkii sielua. Ainoaan liittyy kaksi tärkeää virstanpylvästä. Se, että minusta ei tullutkaan kuvataideopettajaa, kuten moni odotti vaan perustin graafisen alan firman ja se, kun muutin sen sittenkin kustantamoksi kesken kaiken.

Molemmilla kerroilla on ollut kyse oman henkilökohtaisen vision seuraamisesta välittämättä muiden mielipiteistä. Ihan samasta on kyse tietysti myös Ainoan tuotteissa. Postikortit ovat mustavalkoisia, minimalistisia ja niissä on suorasanaisia tekstejä. Suorasanaista on usein palaute elämässäkin. Esimerkiksi kaikissa myyntitapahtumissa, joissa olen ollut mukana on aina yksi asiakas, joka toteaa kovaan ääneen ystävälleen, että kyllähän tollasia vois tehä itekkin. Eikä kaikki muukaan välttämättä ole mennyt aina ihan putkeen.

En siis sano, että sen oman näkemyksen seuraaminen on aina helppoa mutta uskon, että kun haasteista huolimatta tekee niin, on lopputulos sen arvoinen. Mitä jos sinulla olisi vapaus tehdä juuri niitä asioita, joita haluat tehdä? Miltä sinusta tuntuisi? Aika hyvältä?


Toinen bujoni onkin sitten jo aivan erilainen. Olin nähnyt kuvia koristelluista aukeamista, mutkikkaista askarteluista, lisätaskuista, läpikuultavista välisivuista, laminointikoneista ja folioista. Yritin selvitä termiviidakossa, kunnes totesin, että en ikinä saa tästä toimivaa jos en tee sitä omalla tavallani. Niinpä hylkäsin heti kättelyssä kaiken ylimääräisen, joka ei sopinut minun käsitykseeni bujosta. En ostanut tarroja enkä värikkäitä kyniä ja kuukausiaukeamistakin noin niinkuin kalenteripäivämäärien kirjoittamismielessä luovuin heti ensimmäisen jälkeen.

Omistan Ainoan lisäksi myös mainostoimiston, joten kaikenmoista käsin tekemistä, askartelua ja kuvien kanssa painimista on jo päivät ihan täynnä. Bujolta en kaipaa niitä vaan sen tulee palvella ideapankkina, päiväkirjana, bisnesoppaana ja kaaoksenkesyttäjänä. Niinpä täytän sitä vain mustin ja harmain kynin ja siellä on paljon enemmän sitä “muuta” kuin itse kalenteria. Kalenteri meillä on nimittäin käytännön syistä sähköisenä, jotta se on synkronoitavissa useammalle ihmiselle kerrallaan.

Lakkasin myös käyttämästä migraationuolia ja muutin koko tehtävien taskien listaa siten, että tehdyt on sekä ruksittu että yliviivattu. Tekemättömät säilyvät koskemattomana ja siirtyvät ihan ilman nuoliakin eteenpäin. Yliviivaus helpottaa nopeaa silmäilyä tehdyistä ja tekemättömistä, joten se on minulle paljon tärkeämpää kuin oikeanlaiset avaimet.


Muutin melko pian myös viikkonäkymät omaan makuuni sopivammiksi, nyt niissä on päivälaatikoiden sijaan vasemmalla listaus viikonpäivistä ja oikealla Get shit done -lista. En tee päiväkohtaisella listalla mitään, sillä meillä on sen verran monta hommaa menossa yhtä aikaa. Viikkokohtainen lista on loistava ja tapaamiset tai tapahtumat listaan tuonne viikonpäivien puolelle oikealle päivälle. Ne toimivat lähinnä päiväkirjana, kuten sanoin, varsinaista kalenteria käytämme sähköisesti.

Tulevaisuuslokikaan ei ole juuri päivittynyt sitten sen piirtämisen, joten seuraavassa bujossa ei aio roikottaa tätäkään ominaisuutta mukana. Sen sijaan aivan ehdottomia välineitä ovat jatkossakin kuukauden tavoitteet (molempien yritysten myyntitavoitteet, somekanaviin liittyvät tavoitteet, henkilökohtaiset tavoitteet ja yllärit ja ekstrat) sekä muut erilaiset, etenkin yrittäjyyteen liittyvät hahmotelmat, kaaviot, muistiinpanot ja seurannat. Käytän bujoa paljon myös muistikirjana uusille korteille, tuotteille ja muille ideoille.

On tietysti helppoa sanoa niin mutta käytännön toteutus jää usein kuitenkin vähän vaiheeseen. Vaikka puhunkin painokkaasti oman tien kulkemisesta, en ole millään tavalla immuuni ympäristön vaatimuksille, itseasiassa ihan päinvastoin. Kaipaan tsemppausta ja buustia, joten yksi erittäin tärkeä osa niin Ainoaa, bujoa ja blogianikin ovat erilaiset tsemppilauseet tai random-lainaukset. Kerään niitä koko ajan, kirjoista, lehdistä, netistä ja musiikista. Osa päätyy blogiin tai instagramiin ja osa bujoon.


Kuukausiaukeamalla on aina yksi, juuri sillä hetkellä puhutteleva lause ja muut ripottelen sinne tänne väleihin sitä mukaa kun ne tulevat vastaan tai inspiroivat tekemään. Tämä on ehdottomasti se syy miksi minulla on bujo eikä valmista kalenteria. Voin tehdä mitä huvittaa, juuri siinä järjestyksessä kuin huvittaa. Välisivuilla on tsemppilauseiden lisäksi myös itsetutkiskelua, päiväkirjamaisia katkelmia, reseptejäkin ja sekalainen kokoelma, noh, tosi yllättävää, postikortteja.

Viimeisin Ainoan kortti, jonka ensimmäiset luonnokset tein sinne bujoon, kuvaa tätäkin prosessia oikein hyvin. Se on Fuck it ja sen taustalla on nimenomaan ajatus siitä, että miksi noudattaisit jonkun toisen antamia reunaehtoja, jos voit tehdä elämästä (ja bujosta) juuri sellaisen kuin sinä haluat. Sano sinäkin siis fuck it turhille säännöille ja anna mennä!

Aino | Visuaalisesti vaativa

*Oma suosikkini, jota en koskaan kehtaa laittaa on NYXin soft matte lip cream tummanpuhuvassa sävyssä 21.