Ensimmäinen sääntö on, että sääntöjä ei ole

On aivan liian helppo solahtaa sellaiseen illuusioon, että asiat pitää tehdä oikein. Pyykit pitää viikata oikein, et kai sinä tuollaista huulipunaa meinaa laittaa, mitähän naapuritkin ajattelee, voiko noin muka tehdä? Sääntöjä, vaatimuksia ja rajoitteita on tuntuu olevan joka nurkalla ja pahimmillaan ne ulottuvat myös asioihin, joiden pitäisi tuottaa iloa.

Voiko tällaista washiteippiä laittaa, miten nää kuukausiaukeamat nyt tehdään, saako viikkoaukeamalla olla mietelause to do -listan lisäksi?

Voi, just niinkun huvittaa ja saa.

Niin elämässä kuin bujoilussakin on tärkeintä löytää se oma tie. Pistää just sitä huulipunaa, josta itse tykkää*, laittaa sinne bujoon ihan just sitä mitä haluaa ja valita se ammatti, joka juuri sinua puhuttelee

Itse olen sellainen tyypillinen miljoona lappua joka puolella -tyyppi. Oli muistilista sähkölaskun toisella puolella, pari epäselvää muistiinpanoa puhelimessa, miljoona screen shotia, Pinterest-taulua, kortteihin raapustettuja asioita, vihkoja ja pikkulappuja. Bujon pitäminen kiinnosti pitkään mutta minua epäilytti, että osaanko. Että miten se tehdään oikein.

Sitten päätin kokeilla ja ensimmäinen viritelmäni oli yhdistelmä epämääräisistä lähteistä haalittuja ohjeita, väärän kokoisia sivuja, pilalle menneitä viikkonäkymiä ja sekavia yrityksiä saada koko homma toimimaan. Omaan elämääni mahtuu muutenkin kaikenlaisia virityksiä ja yrityksiä ja siksi niitä muistiinpanojakin on niin älytön määrä.
Toinen omistamistani yrityksistä (vai virityksistä), Ainoa Graphic Design, toimii nykyään paperituotteiden kustantamona. Sen perustamisessa oli kyse ihan samasta asiasta. Siitä, että halusin tehdä sitä mikä ystäväni sanoin tökkii sielua. Ainoaan liittyy kaksi tärkeää virstanpylvästä. Se, että minusta ei tullutkaan kuvataideopettajaa, kuten moni odotti vaan perustin graafisen alan firman ja se, kun muutin sen sittenkin kustantamoksi kesken kaiken.

Molemmilla kerroilla on ollut kyse oman henkilökohtaisen vision seuraamisesta välittämättä muiden mielipiteistä. Ihan samasta on kyse tietysti myös Ainoan tuotteissa. Postikortit ovat mustavalkoisia, minimalistisia ja niissä on suorasanaisia tekstejä. Suorasanaista on usein palaute elämässäkin. Esimerkiksi kaikissa myyntitapahtumissa, joissa olen ollut mukana on aina yksi asiakas, joka toteaa kovaan ääneen ystävälleen, että kyllähän tollasia vois tehä itekkin. Eikä kaikki muukaan välttämättä ole mennyt aina ihan putkeen.

En siis sano, että sen oman näkemyksen seuraaminen on aina helppoa mutta uskon, että kun haasteista huolimatta tekee niin, on lopputulos sen arvoinen. Mitä jos sinulla olisi vapaus tehdä juuri niitä asioita, joita haluat tehdä? Miltä sinusta tuntuisi? Aika hyvältä?

Toinen bujoni onkin sitten jo aivan erilainen. Olin nähnyt kuvia koristelluista aukeamista, mutkikkaista askarteluista, lisätaskuista, läpikuultavista välisivuista, laminointikoneista ja folioista. Yritin selvitä termiviidakossa, kunnes totesin, että en ikinä saa tästä toimivaa jos en tee sitä omalla tavallani. Niinpä hylkäsin heti kättelyssä kaiken ylimääräisen, joka ei sopinut minun käsitykseeni bujosta. En ostanut tarroja enkä värikkäitä kyniä ja kuukausiaukeamistakin noin niinkuin kalenteripäivämäärien kirjoittamismielessä luovuin heti ensimmäisen jälkeen.

Omistan Ainoan lisäksi myös mainostoimiston, joten kaikenmoista käsin tekemistä, askartelua ja kuvien kanssa painimista on jo päivät ihan täynnä. Bujolta en kaipaa niitä vaan sen tulee palvella ideapankkina, päiväkirjana, bisnesoppaana ja kaaoksenkesyttäjänä. Niinpä täytän sitä vain mustin ja harmain kynin ja siellä on paljon enemmän sitä “muuta” kuin itse kalenteria. Kalenteri meillä on nimittäin käytännön syistä sähköisenä, jotta se on synkronoitavissa useammalle ihmiselle kerrallaan.

Lakkasin myös käyttämästä migraationuolia ja muutin koko tehtävien taskien listaa siten, että tehdyt on sekä ruksittu että yliviivattu. Tekemättömät säilyvät koskemattomana ja siirtyvät ihan ilman nuoliakin eteenpäin. Yliviivaus helpottaa nopeaa silmäilyä tehdyistä ja tekemättömistä, joten se on minulle paljon tärkeämpää kuin oikeanlaiset avaimet.

Muutin melko pian myös viikkonäkymät omaan makuuni sopivammiksi, nyt niissä on päivälaatikoiden sijaan vasemmalla listaus viikonpäivistä ja oikealla Get shit done -lista. En tee päiväkohtaisella listalla mitään, sillä meillä on sen verran monta hommaa menossa yhtä aikaa. Viikkokohtainen lista on loistava ja tapaamiset tai tapahtumat listaan tuonne viikonpäivien puolelle oikealle päivälle. Ne toimivat lähinnä päiväkirjana, kuten sanoin, varsinaista kalenteria käytämme sähköisesti.

Tulevaisuuslokikaan ei ole juuri päivittynyt sitten sen piirtämisen, joten seuraavassa bujossa ei aio roikottaa tätäkään ominaisuutta mukana. Sen sijaan aivan ehdottomia välineitä ovat jatkossakin kuukauden tavoitteet (molempien yritysten myyntitavoitteet, somekanaviin liittyvät tavoitteet, henkilökohtaiset tavoitteet ja yllärit ja ekstrat) sekä muut erilaiset, etenkin yrittäjyyteen liittyvät hahmotelmat, kaaviot, muistiinpanot ja seurannat. Käytän bujoa paljon myös muistikirjana uusille korteille, tuotteille ja muille ideoille.

On tietysti helppoa sanoa niin mutta käytännön toteutus jää usein kuitenkin vähän vaiheeseen. Vaikka puhunkin painokkaasti oman tien kulkemisesta, en ole millään tavalla immuuni ympäristön vaatimuksille, itseasiassa ihan päinvastoin. Kaipaan tsemppausta ja buustia, joten yksi erittäin tärkeä osa niin Ainoaa, bujoa ja blogianikin ovat erilaiset tsemppilauseet tai random-lainaukset. Kerään niitä koko ajan, kirjoista, lehdistä, netistä ja musiikista. Osa päätyy blogiin tai instagramiin ja osa bujoon.

Kuukausiaukeamalla on aina yksi, juuri sillä hetkellä puhutteleva lause ja muut ripottelen sinne tänne väleihin sitä mukaa kun ne tulevat vastaan tai inspiroivat tekemään. Tämä on ehdottomasti se syy miksi minulla on bujo eikä valmista kalenteria. Voin tehdä mitä huvittaa, juuri siinä järjestyksessä kuin huvittaa. Välisivuilla on tsemppilauseiden lisäksi myös itsetutkiskelua, päiväkirjamaisia katkelmia, reseptejäkin ja sekalainen kokoelma, noh, tosi yllättävää, postikortteja.

Viimeisin Ainoan kortti, jonka ensimmäiset luonnokset tein sinne bujoon, kuvaa tätäkin prosessia oikein hyvin. Se on Fuck it ja sen taustalla on nimenomaan ajatus siitä, että miksi noudattaisit jonkun toisen antamia reunaehtoja, jos voit tehdä elämästä (ja bujosta) juuri sellaisen kuin sinä haluat. Sano sinäkin siis fuck it turhille säännöille ja anna mennä!

Aino | Visuaalisesti vaativa

*Oma suosikkini, jota en koskaan kehtaa laittaa on NYXin soft matte lip cream tummanpuhuvassa sävyssä 21.