Mielenterveys ja Kalenterimania

Jäin vuonna 2016 heinäkuussa työttömäksi kymmenien YT-neuvotteluiden jälkeen. Olin jo pidempään voinut huonosti työpaikan huonon ilmapiirin takia. Ainoa mukava osa työstä oli ns. vapaaehtoistyö eli koordinoin ja organisoin firman yhden liikuntakerhon lajien tunteja joogasta Bailatinoon. Sainpahan edes tuotettua muille iloa ja liikunta oli iso osa omaakin vapaa-aikaani.

Viimeisenä työpäivänä olin lähinnä helpottunut ja kuvittelin, että sen jälkeen kaikki olisi taas paremmin. Olin vahvasti siinä uskossa, että eipä menisi aikaakaan ennen kuin ”vanha kunnon Hanna” olisi taas innoissaan touhuamassa jotain uutta ja mielenkiintoista vaan ei se ihan niin mennytkään.

Tässä samassa yhteydessä jalastani tulehtui lihaksen kiinnityskohta ja olkapää alkoi oireilla, kun olin liukastunut loppukeväästä. Kaikista tutkimuksista ja hoidoista huolimatta ne eivät ole parantuneet ja jouduin jättämään joogan ja tanssin pois eli urheiluharrastuksiinkaan ei voinut uppoutua.

Hiukan lisää hämmennystä aiheutti se, että sellaiset ihmiset, joita olin erehtynyt pitämään ystävinäni, kaikkosivat hiljalleen pois. Sama koskee ystävien tapaamista, mutta enää ei ollutkaan ketään ketä tavata. Varsin oiva tilaisuus masennukselle siis iskeä oikein kunnolla.

Aiempien oireiluideni takia olin saanut hyväksynnän Kelan tukemaan terapiaan ja yhtäkkiä näytti siltä, että ainoat jäljelle jääneet harrastukset olivat lukeminen, neulominen ja valokuvaus ja ainoat ihmiset, joita tapaan ovat terapeutti, osteopaatti ja Fustra-ohjaajani. Kaikki ”maksullisia” kontakteja siis.

Samoihin aikoihin huomasin aivan sattumalta Facebookissa Kalenterimania-ryhmän ja ajattelin, että se kuulostaa mielenkiintoiselta. Jo muutamassa päivässä huomasin osuneeni juuri sellaiseen ryhmään, mitä tässä elämäntilanteessa todella tarvitsin. Olen aina tehnyt käsilläni jotain, neulonut paljon villapaitoja ja yhdessä vaiheessa jopa tehnyt kaikki vaatteenikin itse. Kalentereiden tuunaus kuulosti siis varsin mielenkiintoiselta ja täysin uudelta ajatukselta. Silloin alkoi tuntua siltä, että sain ohimenneen lapsuuden takaisin. Oli nautinnollista saada väriä elämään ja valtaa tehdä juuri sellaisia kalenteriaukeamia kuin itse haluaa. Myös kalenterikauppiaiden ryhmä esitteli meille kaikkea uuttaa ja ihanaa ja ideoitahan oli tarjolla monessakin paikassa.

Kaiken kalentereihin liittyvään koristeluun/tekemiseen liittyvien blogien, YouTube- ja unboxing-videoiden lisäksi ryhmässä on erillinen ”daily off”, mihin kuka tahansa saa kirjoitella päivittäisiä kuulumisiaan ja muut ryhmäläiset voivat osallistua kommentoimalla, tukemalla ja kehumalla, mikä milloinkin on tarpeen. Kalenterimaniaan liityttyäni aloin innokkaasti seurata tätä päivän offia, mikä on tarkoitettu muuhun kuin kalentereita koskevaan keskusteluun. Pian huomasin, että ihmisillä on hyvinkin erilaisia huolia ja murheita sekä myös ilonaiheita. Huomasin, että meitä on ammatillisessa mielessä edustettuna varmaankin kaikki mahdolliset alat ja kuinka kaikki yhdessä tukivat, jos oli vaikeaa tai kannustivat tarvittaessa eikä ketään jätetty yksin ja erilaisuus sallittiin. Kyseessä on siis hyvän mielen ryhmä. Tämä vaikutti aivan liian hyvältä ollakseen totta, tässä oli kaikki kaipaamani yhdessä paketissa ja se oli jotain uutta ja mahtavaa, mitä en ollut kokenut koskaan aikaisemmin, koska olin tehnyt koko tähänastisen työurani samassa työpaikassa, missä yhteisö oli melko homogeeninen ja muokkautunut melko samanlaiseen muottiin.

Tämä kalenteriharrastus on myös tehnyt hyvää sosiaalisesti, koska onhan se paljon helpompaa lähteä vaikkapa johonkin kalenteritapahtumaan, kun tietää sinne olevan tulossa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olet ollut jo tekemisissä Facebookin kautta. Ja kun sitten tapaa ihan nenätysten, on lopulta saanut jopa uusia tuttuja ja ystäviä. Ilman Kalenterimaniaa ja Mirpun aktiivista apua tuskin olisin myöskään tutustunut kolmeen äärimmäisen mukavaan manialaiseen Jyväskylässä. Samalla tavalla tuttavuuksia on syntynyt mitä omituisimpien asioiden puitteissa kuten Ninan tuodessa Barcelonasta Pusheen-tavaraa tai kun itse toin Palmasta Potter-faneille kalentereita. Tämän kalenteritoimituksen seurauksena meillä jopa on tällä hetkellä noin viiden kuukauden ikäinen ragdoll-pentu nimeltään Merlin. Kiitokset tästä kuuluvat erityisesti Miljalle.