Kuukausi: kesäkuu 2017

Kuinka tehdä itse taskusto Traveler’s notebookiin

Olen aivan hurahtanut Traveler’s notebookiini. Se ei ole se merkkituote vaan vastaava ja tilattu Aasian ihmellisistä maisemista. Minulle itselleni se on tuotteena kuitenkin sama asia. Olemme tässä nyt kuukauden päivät toisiimme hiljakseen tutustuneet  ja olen valintaani erittäin tyytyväinen. Olen huomannut, ettei tässä ihanuudessa voi koskaan olla liikaa tavaraa! Omasta kaunottarestani ja siitä mitä kaikkea se on jo syönyt, kirjoitan paremmin myöhemmin, mutta nyt päivän asiaan. Vihkojen ja muovitaskujen lisäksi minulla kun on tarve myös avoimelle taskulle tai kahdellekin, niin siitähän idean sain! Tällä kertaa näytän teille kuinka tein valitsemastani skräppipaperista kaunokaiseeni taskuston. Yritin pitää kuvat mahdollisimman havainnollistavina – tämä on oikeasti simppeli kuin mikä! Mittasuhteissa kannattaa pitää mielessä, että tämä malli on tehty regular-kokoiseen Traveler’s notebookiin ja muihin kokoihin täytyy mittoja hieman muuttaa.

Ihastuin juuri tähän taskumalliin siitä syystä, että kaikki sen tekemiseen tarvittavat välineet löytyvät useimmilta askartelijoilta kotoa. Olen käyttänyt taskuston tekemiseen 12″x12″ skräppipaperia. Näissä valinnanvaraa on yleensä runsaasti ja siksi niistä itse askartelemalla saakin juuri sellaisen lisäosan tehtyä kun itse vain haluaa. Paperin valintavaiheessa kannattaa huomioida paperin paksuus. Ohut paperi saattaa näyttää kulumisen ja käytön merkit nopeammin kuin paksumpi – etenkin reunoissa ja kulmissa. Liian paksu paperi taas saattaa mennä liian jäykäksi – tämä saattaa johtaa paperin murtumiseen tai repeämiseen. Kannattaa katsoa siis ulkonäön lisäksi myös sitä, miten helppo paperia on käsitellä! Paperin lisäksi tarvitset myös isot sakset, liimapuikon, kynän, mattoveitsen sekä mattoveitsen kestävän mittausvälineen. Samoin alustan kannattaa olla viiltämiseen sopiva.

Monissa skräppipapereissa on alareunassa vaalea kaistale, jossa on ilmoitettu tuotetiedot. Aloitan leikkaamalla kaistaleen pois.

Tällöin jäljelle jää juurikin se 12″x12″-kokoinen pala, johon mitat perustuvat. Tämä paperiarkki on ihanteellinen taskuston tekoon sillä sen korkeutta ei tarvitse muokata – ainoastaan leveydestä leikataan, joten se jouduttaa prosessia entisestään.

Mittaan paperille leveydeksi 21,6 cm ja leikkaan ylijäämän pois. Millintarkkaa tämäkään ei ole, mutta itse en ole vapaalla kädellä tekijä niin nämä teen aina mahdollisimman tarkasti. Tässä on siis taskustoon käytettävä paperi valmiina vaakatasossa.

Taitetaan käytettävä paperi kahtia ja toistetaan taitto muutaman kerran auki ja kiinni, jotta saadaan taitteesta mahdollisimman hyvä ja liikkuva.

Käännetään taitettu paperi pystyyn ja avataan se. Nyt mitataan alaosan reunan korkeus. Tämä on makuasia kuinka korkeaksi sen haluaa, mutta mittojen mukaan tehdessä taitoksen tulee olla noin 10 cm. Taitetaan kaistale sisäänpäin.

Avataan taitos, jolloin paperi on taas auki sisäpuoli ylöspäin. Seuraavaksi otetaan viivoitin ja mitataan noin 0,5 cm-1 cm kaistale reunasta. Itse en merkkaa mittoja paperiin vaan viivoitinta apuna käyttäen teen taitoksen luottaen siihen, että viivoitin pysyy paikallaan kun taitan paperia viivoittimen päälle. Toistetaan sama toiselle reunalle. Nyt on valmiina taitokset sekä alas että sivuille.

Nyt sakset pääsevät käyttöön! Alataitoksen ja reunataitosten yhtymäkohdat sillä enimmillään 1 cm:n matkalla leikataan.

Laitamme paperin niin, että reunataitteet ylhäältä jäävät kiinni, mutta alataitteen reunat jäävät auki siivekkeiksi sivuille. Sitten leikataan alataitteen siivekkeet irti.

Nyt paperi taitetaan taas puoliksi (alataite on avattuna) ja asetetaan niin että saumakohta jää yläreunaan. Leikataan viistoon aloittaen oikeasta reunasta, leikaten kohti alataitoksen ja sauman kulmaa. Tässä kohtaa on tärkeää, että käytettävät sakset eivät ole pikkusakset – yhdellä leikkauksella tulee varmasti suora jälki ja puoliskot näyttävät samanlaisilta.

Seuraavassa kuvassa näkyy kuinka tämä vaikuttaa taskuston rakenteeseen. Tässäkään ei sentintarkkaan ohjetta ole, mutta minä leikkasin reilulla kädellä.

Seuraavaksi taitan alataskuston puolikkaat kiinni ensin ja liimaan reunataitteet  kiinni sen jälkeen – alhaalta ylös asti. Vahvistan taitoksia vielä moneen kertaan painamalla, jotta liimaukseen kodistuva paine olisi mahdollisimman vähäinen ja taskusto aukeaa kevyesti.

Nyt jos haluaa, niin pyöristää taskuston kulmat esimerkiksi kulmanpyöristäjällä. Minä en sellaista omista (vielä), mutta en koe tässä välttämättömäksikään. Se minkä teen kuitenkin, on lovet taitoskohtaan kuminauhaa varten. Sekin olisi onnistunut kulmanpyöristäjällä, mutta minä käytän yksireikäistä rei`ittäjää ja se ajaa hyvin saman asian. Painan siis puolipyöreät reiät sekä ylös että alas, jotta kuminauhan on helppo loviin osua eikä taskusto repeä kuminauhan kiristyksestä.

Seuraavassa kuvassa on kuminauhan lovet valmiit ja taskusto odottaa vihkojen väliin pääsyä! Itse aion laittaa taskuston painumaan kirjapinon alle vielä hetkeksi aikaa, jotta liimaukset saavat kuivia ja taitokset vahvistua entisestään.

Ja näin on taskusto valmis! Olen erittäin tyytyväinen ja toivon, että onnistuin ohjeistuksessani sillä tämä malli on oikeasti aivan supernopea ja superhelppo! Itse aion tehdä varmasti useampiakin ihan vain siksi, että käyttämäni vihkot ovat (ainakin toistaiseksi) koristelemattomia ruskeakantisia niin väriä niiden väliin kaivataan aina. Sekä sitä lisätilaa kaikille mahdollisille muistoille, joita TN kerää tuolta matkan varrelta! Nyt saan kaiken talteen.

Askarteluiloa!

-Anna-Johanna

 

 

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-