Kuukausi: kesäkuu 2017

A5:sta personal kokoon, miten ja miksi?

Niin kauan kuin muistan olen vannonut A5-kokoisten kalenterien, vihkojen jne nimeen. Käsialani ei ole kovin suuri, mutta ei kovin pienikään. Rakastan listoja, muistiinpanoja, ajatuksia, koristeluja ja on aina tuntunut luonnolliselta että kaikki olisi ns samassa paketissa. Vuosien vieriessä ja erityisesti Kalenterimanian kehittyessä olen todennut että on täysin absurdi ajatus että saisin kaiken samoihin kansiin. Jos saisinkin niin kokonaisuuden mukana kantaminen olisi täysin mahdotonta. Ai miksi? Koska jos tungen budjetin, päiväkirjan, ruokapäiväkirjat, ruokasuunnitelmat, rakkausjutut ja vielä sen peruskalenterin samoihin kansiin niin kannettavaksi tulee jo useita kiloja. Lapseni kasvaessa laukkukokoni on myös pienentynyt pikkuhiljaa takaisin sinne perus käsilaukkukokoon sillä mukana ei tarvitse enää roudata vaippoja ja tuttipulloja ja luoja tietää mitä kaikkea. Eikä niihin perus käsilaukkuihin mahdu A5-kokoinen kalenteri vaikka kuinka haluaisin.

Minulla on ihana kirjekaveri jenkeissä jonka kanssa olemme paljon puhuneet myös kalenteriharrastuksesta, hän on hurahtanut Happy Plannereihin ja tottakai ylipäätään kalenterikamojen saatavuus on hyvin erilaista jenkeissä, kuin meillä täällä kotosuomessa. Olen kuolannut ja kadehtinut hänen kuviaan joissa esiintyy usein Recollections-sarjan tuotteita. Recollectionsia myydään Michaelsilla ja olen viettänyt valehtelematta tunteja surffaten kyseisillä sivuilla (ja Ebayssä) pohtien miksi asun väärässä maassa. Kunnes eräs jäsenemme, ihminen jonka luokittelen ystäväkseni, päätti matkustaa jenkkeihin. Kainosti kysäisin josko onnistuisi tuoda minulle tämä kalenteri. Ja sainkin sen. Ensi hetkestä asti tämä on ollut puhdasta rakkautta. Järkytyin jopa itse siitä miten helposti ja nopeasti personal syrjäytti kaikki aiemmat kalenterirakkauteni. Minullahan on myös yksi Heidi Swappin personal, mutta se tuntui väärältä. Niin väärältä.

Olen ottanut personalin hyvin eri tavalla käyttöön, kuin mitä olen käyttänyt A5siani. Isommassa koossa tilaa on paljon, Happy Plannereissa ehkä jopa liikaa, joten koristeluille todellakin on tilaa. Isoissa kalentereissa kuukausiaukeama jäi usein käyttämättä koska KAIKKI muistiinpanot mahtuivat helposti viikkoaukeamille. Usein aukeamalla on myös erikseen tilaa muistiinpanoille. Personalia lähdin toteuttamaan eri tavalla. Kun aloitan viikon kokoamisen koristelen hyvin minimaalisesti, en sano että minimalistisesti koska olette nähneet tarraöverit jotka vaivaavat joka viikko aukeamani. Täytän nykyään viikkoa aina lennossa, matkan varrella, melkein päivittäin.

Recollectionsin sivut ovat korkeat ja kapeat ja niiden leiska on horisontaalinen. Vaakasuuntaiset päivät ovat olleet aina minulle ongelma, mutta kas kummaa personalissa nekään eivät häirinneet. Päinvastoin. Jos tilalla olisi boksit, olisivat ne niin minimaaliset että pelkkä ajatuskin naurattaa minua. Toki tiedän että esimerkiksi Janita tulee hyvin toimeen boksien kanssa, mutta tiedän että minulla ne eivät toimisi. Minulla on ollut tarkastelussa kahdet muut inserit, mutta olen todennut että Recollectionsin omat ovat mitä parhaimmat minulle. Saan päiviin mahdutettua yleensä: menot, muistettavat asiat, ruokajutut (what`s for dinner), urheilut yms. Miten? Käytän paljon, melkeinpä pelkästään tarroja. Minulla on käytössä esimerkiksi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta ostetut Carpe Diemin fitness-tarrasetti jossa on kivoja, pieniä, pyöreitä tarroja joilla voin merkitä lenkkipäivät ja toki esimerkiksi käsipainoja kotitreenin merkiksi.

Kuukausiaukeama on se mihin merkkaan etukäteen tärkeät asiat. Koska tulee rahaa, koska pitää maksaa laskut, milloin on kenenkin synttärit ja bileet. Sieltä siirrän sitten viikkoaukeamaan menot/muistettavat asiat sopivan tarran kera. Tämä toimii yllättävän hyvin (joskin olen surkea kantamaan kalenteria mukana, tässä pitäisi tsempata sillä se oli yksi iso syy siihen miksi vaihdoin pienempään). Varsinkin kun minulla on käytössäni kynä joka ei ole pyyhittävä, pitäisi jostain kaivaa pinkki frixion (saa linkata minulle jos löydät jostain kynän ilman sitä rumaa tribaalikuviota).

Kaiken kaikkiaan siirtyminen tapahtui kivuttomasti, enkä ole katunut. Pitää varmaan myöntää etten ole enää A5-tyttö henkeen ja vereen. Harmi. Mutta toisaalta olen vannonut niiden nimeen jo varmaan 20 vuotta joten vaihtelu virkistää! Voihan toki olla, että jossain vaiheessa pieni koko alkaa ahdistaa, mutta onneksi voi aina siirtyä takaisin isompiin. Vinkkinä niille jotka miettivät A5:sesta personaliin siirtymistä sanon vain että tarrat. TARRAT. Ne pelastavat niin paljon.

Kuvissa näkyvät tuotteet:

Carpe Diem, ballerinaSe Hämeenpuiston Vihkokauppa

Frank Garcia My Prima PlannerChic Company /saatu

Heidi Swapp large, One Day At a Time – Chic Company /saatu

Color Crush TN, blush & gold foil dotChic Company

Victorias Journals – Suomalainen Kirjakauppa /saatu

Recollections zipper planner, Live Plan – Michaels

MAMBI mom life tarra-arkki – Chic Company

Carpe Diem Fitness sticker tablet – Se Hämeenpuiston Vihkokauppa

Tein itse vauvalleni muistoplannerin

Hei kaikille, olen Satu, pitkäaikainen kalenteri-ja muistikirja-addikti. Ostin ensimmäisen muistikirjani heti kun opin itse kirjoittamaan. Toisen lapseni synnyttyä minua alkoi siis kovasti harmittamaan kun en pitkän etsinnän jälkeenkään löytänyt omaan käyttööni sopivaa, täydellisesti silmääni miellyttävää vauva-tai muistokirjaa lapselle. Silloin ei ollut tarjolla mitään kovin hienoja kuten nykyään. Hetken pohdinnan jälkeen päädyinkin yrittämään kirjan tekemistä itse, sillä olinhan ehtinyt sitä ennen harrastaa kirjansidontaa jo muutaman vuoden verran.

Ensin aloin suunnitella kirjan kokoa. En halunnut siitä liian pientä enkä toisaalta myöskään liian isoa. A6 kokoa pidin liian pienenä, A4 puolestaan tuntui suurelta. Päädyinkin tekemään kirjasta loppujen lopuksi neliön muotoisen, ulkomitat noin 20 cm x 20 cm. Kun koko oli selvillä, ryhdyin miettimään millaiset kannet ja mitä koristeita niihin laittaisin. Koristeet eivät saaneet olla liian hempeitä, olihan kyseessä poika, joten en kokenut hempeyden sopivan hänelle. Toisaalta halusin koristeita olevan sen verran, että lopputulos ei olisi liian ankea ja asiallinen. Ympäristöarvojen ollessa minulle tärkeitä kirjan kannet valmistettiin täysin kierrätysmateriaaleista, joita sain täysin ilmaiseksi paikallisilta kirjansitomoilta kauniisti pyydettyäni. Muutoin ne olisivat päätyneet roskikseen. Mutta kuten sanottua, toisen roska voikin olla toisen aarre. Kun olin saanut kannet valmiiksi useamman suunnitelman kanssa tuskailtuani ja heitettyäni useita luonnospapereita roskikseen, lamonoin kannet paremman kestävyyden aikaansaamiseksi.

Seuraavaksi alkoikin sisällön miettiminen. Siinäkään en päästänyt itseäni helpolla, sillä mielessäni siinsi jotain enemmän kuin vain pelkkä perinteinen vauvakirja. Yleisesti vauvakirjoissa olevien tietojen lisäksi halusin liittää mukaan myös runoja, loruja, laulunsanoja ja kaikkea vauvan ensimmäiseen vuoteen liittyviä muistoja sanojen lisäksi myös kuvamuodossa. Omien vauvasta otettujen lukuisten valokuvien lisäksi hyödynsin tämän idean toteuttamisessa vanhoista lehdistä leikattuja kuvia, leikekuvia, kuviopapereita ja oikeastaan melkeinpä kaikkea mahdollista, mitä vain paperista pystyy tekemään.

Halusin sisältöön jonkin yhtenäisen linjan, punaisen langan, mikä säilyisi alusta loppuun saakka. Tällaiseksi valitsin samanlaisena pysyvän paperin. Päädyin valitsemaan sisäsivuihin melko paksun, vaaleansinisen paperin, minkä löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta melko edulliseen hintaan. Yhtenä valintakriteerinä paperissa oli se, että se on happovapaa, jotta valokuvat eivät mene aikojen kuluessa pilalle. Toki halusin myös, että mikään kynä ei menisi paperista läpi eikä myöskään kuultaisi läpi. Laadukasta paperia siis. Yhtenä kriteerinä oli toki pakko ottaa huomioon myös hinta, sillä siinä kotiäitinä ollessa tulot eivät olleet mitkään valtavan suuret. Onneksi siis löytyi paperi, mikä täytti nämä kaikki kriteerini.

Koska paperi ei ollut sellaisenaan oikean kokoinen, jouduin leikkaamaan arkit paperileikkurilla hieman kansia pienemmäksi eli noin 19 cm x 19 cm kokoon. Kun olin saanut kaikki paperit leikattua, ryhdyin asettlemaan suunnittelemaani sisältöä sivuille mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Helppoa tämä ei ollut, sillä ymmärsin melko pian, että kaikki, mitä olisin halunnut mukaan, ei millään tulisi mahtumaan samoihin kansiin. Oli siis pakko karsia ja valita vain tärkeimmät asiat ja muistot mukaan. Karsintaa tehdessäni mietin vauvaa hänen kasvaessaan, sitä millaisia muistoja olisi mukava lukea isompanakin. Mahdollisesrti jopa vielä aikuisenakin. Ylijäänyt materiaalikaan ei mennyt hukkaan, sillä hyödynsin sitä kalenterissa ja vauvakorttien tekemisessä. Suunnittelin pojan saavan kirjan joskus perinnöksi, arvokkaaksi muistoksi omasta vauvavuodesta. Ja taatusti myös uniikiksi, sillä toista samanlaista ei mistään löytyisi..

Satu