Kuukausi: helmikuu 2017

Personal size planner

    
Minua pyydettiin kirjoittaan juttu personal size plannerin käyttöönotosta ja täydellisten inserttien löytämisestä. Sanottakoon näin alkuun, ettei tie täydellisen plannerin löytämiseen todellakaan ollut helppo. Planner peace tuntui olevan enemmänkin, kuin hukassa. Koko käsite mielenrauhasta tuntui lähinnä urbaanilegendalta. Useamman A5-kokoisen kalenterikokeilun jälkeen moni tuntuu ihmettelevän miksi päädyin juuri personal planneriin. Ensin kriiseiltiin kuukausia oikeanlaisten kansien kanssa. Alusta saakka Color Crush tuntui oikealta, mutta mikään väri ei iskenyt salamana kirkkaalta taivaalta. Ensin halusin kaikki ja sitten en mitään. Lopulta päädyin adoptoimaan puolisoni vanhan peronalkokoiset Color Crush Mint -kannet. Seuraava ongelma olikin löytää minua parhaiten palvelevat insertit. Olen mieltynyt tietynlaisiin tarroihin ja tyyliin koristella planneriäni. Color Crushin omat insertit eivät sovellu tyyliini alkuunkaan ja ne eivät olisi palvelleet minun tarpeitani. Kysymys kuuluikin, mistä löytää personal planneriin sopivat insertit layoutilla, jossa voisin käyttää Erin Condren Life Planneriin suunniteltuja tarroja. Löysin pian itseni selaamasta Etsyä. Lukuisten vaihtoehtojen ja kauppojen läpikäymisen jälkeen epätoivo oli syödä ihmistä. Mikään ei tuntunut sopivalta tai jos löysin itseäni miellyttyvät insertit niin postikulut hipoivat taivasta.
Täydellisten inserttien vaatimukset:
  • Viikko yhdellä aukeamalla
  • Päivätty
  • Viikko alkaa maanantaista
  • Vertical layout
  • Selkeä ja yksinkertainen
  • Musta-valkoinen
  • Yhdellä sivulla puoli viikkoa (4 boxia)
  • Päivä omassa boxissa
  • Työvuoroille oma boxi
  • Tilaa kirjoittaa
  • Mahdollisuus täyttää tyhjä tila koristeilla
  • Laadukas, paksuhko paperi, tarraystävällinen
Lopulta vaatimukseni täyttävät insertit löytyivät kohtuuhintaisilla postikuluilla theLizzuPapers (Etsy)kaupasta. Samaisesta kaupasta tilasin myös nämä personal monthly insertit. En uskonut löytäväni kaikkia näitä vaatimuksia täyttäviä inserttejä mistään, mutta tässä ne kuitenkin ovat. Paperi on mielyttävän tuntuista, sopivan kiiltävää ja tuntuu käsissä laadukkaalta. Tarrat ovat helposti uudelleen irroitettavissa paperista ja Frixion -kynät pyyhkiytyvät siististi pois. Pidän eniten viikkoaukeamieni muokattavuudesta. Tarpeen vaatiessa tilaa on kirjoittaa, mutta tyhjäksi jäävän tilan voi myös täyttää koristeellisella full boxilla. Minun tarpeilleni personal planner on riittävä. Saan viikkoaukeamaan mahtumaan työvuorot, kotiaskareet, kaupassa käymiset, tv-ohjelmat, harrastukset ja muut menot. Merkitsen planneriini vain ne oleellisimmat asiat, jotka koen itselleni tärkeiksi muistaa. Kuukausiaukeamaan taas merkkaan pintapuolisesti kuukauden tärkeimmät menot, tapahtumat ja merkkipäivät. Sen on tarkoitus nopealla vilkaisulla kertoa mitä kuukausi pitää sisällään. Täysin itseäni palvelevaa tarkoitusta en ole vielä sille löytänyt.
Syy siihen, miksi päätin siirtyä A5 -kokoisesta personal planneriin on yksinkertaisesti siinä, etten saanut omilla menoillani sitä täytettyä. En pitänyt tyhjästä tilasta, joka jäi käyttämättä. Isoa planneriä on myös vaikea kuljettaa mukana. Personal kokoinen mahtuu pienempäänkin laukkuun ja se on käytännöllinen ottaa esille kahvilassa menoja tarkistaakseen.
Suosittelen personal planneria henkilöille, joilla on epäsäännöllinen työ, satunnaisesti harrastuksia eikä säännöllisiä menoja. Parhaiten personal planner soveltuu mielestäni muista nämä -tyyliseen käyttöön, kuin päiväkirjamaiseen muistojen keräämiseen. Uskon sen myös soveltuvan yhden lapsen vanhemmille, jos ei halua merkitä planneriinsä aivan kaikkea. Omat ja lapsen menot varmasti saa sovitettua pienempäänkin tilaan luovuutta käyttämällä. Erilaiset tarrat omille ja lapsen menoille tai värikoodaus voivat olla oivallisia vaihtoehtoja. Myös useampi harrastus samalla idealla luusisi toimivan.
Olen jaotellut plannerini Etsystä tilaamillani (weekly, monthly, notes) välilehdillä. Notes osiossa on tällä hetkellä pari erilaista muistiinpanosivua. Ajatuksena olisi koota sinne jonkinlaista memory keeping -juttua, mutta sen idean annan vielä hautua.
Mainittakoon vielä, että tässä kalenterimania hulluudessa kotiutin itselleni uudet kannet. Dokibook Winter Series (white gold dot) personal planner.
Jos jokin mihin ehdottomasti olisitte halunneet kuulla vastauksen, mutta en sitä kertonut niin minulta saa rohkeasti tulla Kalenterimania fb-ryhmässä tai pullopostilla kysymään. Vastaan kylllä sen mitä osaan.
xoxo Janita

Päivän paras hetki

Arkiaamuisin kello soi 6.00! Luulen, että joudun siirtämään herätystä vielä aikaisemmaksi sillä kuukausien aamurutiini vie koko ajan enemmän ja enemmän aikaa. Silmälasit päähän ja Instagram auki, on päivän parhaan hetken aika.

Filosofiaa jokaiseen aamuun.

Oma kalenterihulluus alkoi jo yläasteella. Teinikalenterin pikkuisille riveille kirjoitettiin päivän fiilikset, kuka katsoi ja ketä kaipaavasti. Kenellä oli uudet farkut ja kuka heitti ensimmäisen lumipallon pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Sivuille rustattiin oudoimmat nimiyhdistelmät, jotka nimipäiväkalenterista keksittiin. Vannoin, että poikani nimi EI tule olemaan Reko Veini Sippi. Sivuille harjoiteltiin uusia sukunimiä ja elettiin vahvasti!

Opiskelujen myötä kalenterit vakavoituivat ja hulluttelu jäi vähemmälle. Ulkomailla asuessa kalentereista tuli päiväkirjoja, joihin merkittiin lasten ensimmäiset asiat ja päivän tunnelmat. Työn myötä kalenterista tuli opettajan vakiovaruste, johon kirjattiin poissaolot, onnistumiset, kokeet ja huoltajien tapaamiset. Vähitellen sähköinen kalenteri on korvaamassa tuon kaiken, mutta edelleen kannan vihreää Lekolarin aarrettani joka päivä kainalossani. Ja entiseen malliin sen välistä löytyy mitä mystisempiä lippuja ja lappuja, jotka kirjoittamisen hetkellä olivat päivän tärkeimpiä.

Tammikuun aloittelua.

Netti toimii tänään kiusallisen hitaasti, siirryn alakertaan ja keitän samalla kupin kaakaota. Ensin katson Instan videot, ne kalenteri-ihmisten tekemät. Samalla painan mieleen ideoita ja ihailen ihmisten mielikuvitusta ja taitoa. Seuraavaksi siirryn kuvavirtaan. Ehdottomia suosikkejani ovat japanilaisten, taiwanilaisten ja ranskalaisten tekemät kalenterit, toki joukkoon mahtuu muutama amerikkalainenkin. Opiskelen japania ja yritän postauksista tunnistaa edes muutaman kanjin tai hiraganan. Mieltä rauhoittavat kauniit kuvat, sulavat kirjaimet ja harkitut siveltimien vedot. Tallennan aamun mielenkiintoisimmat kuvat ja selailen hetken omaa kalenteriani. Mietin joka aamu bujon aloittamista, mutta onko se sittenkin liian työlästä?

Japanin opiskelun tueksi hiragana-tulosteet reissuun ja kalenterin väliin. Näitä kuvia en ole vielä värittänyt.

Käytän Happy Planneria. Kalenterin arvokkain osa on renkaiden välissä roikkuva singaporelainen pieni koriste, jonka tytär lähetti oltuaan poissa kotoa kuukauden. Elokuussa tapasimme viimeksi, toukokuussa ehkä seuraavan kerran. Ikävä on valtava, mutta tuon koristeen näkeminen helpottaa vähän. Jotenkin tuntuu siltä, että olen taas siellä yläasteella ja tunteet tulvivat. Katson kalenterista päivän tärkeimmät ja teen tarvittavia lisäyksiä luettujen kirjojen/katsottujen elokuvien listaan. Väkisin esille tulevat kortit, joista löytyvät Phil Dunphyn, Modernin perheen isän legedaariset lausahdukset.  Kurkistan vielä muutaman kortin ja siirryn vakiovarusteeseeni. Ihana HP ja vihreä Lekolar laukussani lähden päivän uusia merkintöjä kohti.

Kalenterin aarre, tyttären lähettämä koriste.

Muutama seuraamani sivu Instagrammissa:

ssul0926

unicornplanner

carpediemplanners

kkurosuuke

makememoriestoday

lapin_et_fleur

therachmark

natsume_notebook

meowmeostar

bulletjournalcollection

bonjourfacteur

 

Tuija