Se fiilis, kun sun kalenteri möllöttää repussa ja suorastaan huutaa että ”hei, missä on mun tän viikon washit ja värikkäät tekstit?!”
Se fiilis, kun sun työpöytä ja laatikot on täynnä ihania washeja, tarroja, papereita, kiiltokuvia, kyniä, maaleja ja muuta kaunista odottamassa omaa vuoroaan päästä käyttöön.
Se fiilis, kun sun kaverit ja ihanat maniaryhmäläiset postailee kuvia toinen toistaan kauniimmista kesäisistä aukeamista tuunailuineen ja kertoo kuinka on ihanaa, että kesällä on aikaa koristella vaikka koko loppuvuosi jo valmiiksi.
Se fiilis, kun sä avaat sun kalenterin ja se on täynnä sotkuisia, hutaistuja lyijykynämerkintöjä joista osa on raksitty yli ja toiset siirretty nuolella seuraavaan päivään. Siis jos kerkeät ylipäänsä avaamaan sen kalenterin. Siellä on myös niitä viikkoja joissa ei lue merkinnän merkintää. Pelkkiä tyhjiä sivuja vaan tuijottamassa ihmeissään sitä, että ne meni jo.
Tässä, kaverit, on tiivistettynä mun kalenterielämä viimeisen neljän kuukauden ajalta. Loskakeleillä mä keräsin ihania kesäisiä juttuja jo valmiiks kukkawasheista aurinkoisiin aikakauslehtien kuviin haaveillen siitä, että saan tehä ihania kesäviikkoja uuteen Happy Planneriini ja esitellä sitä sitten kaikille. Toisin kävi.
Sain tehä koko kesän maailman parhaita kesätöitä eli vetää leirejä lapsille ja nuorille. Kymmenettä kesää putkeen. Oon siitä ihan sairaan kiitollinen, vaikka välillä olinki aivan rikki, poikki ja hajalla. Leireillä oot siinä kuplassa 24/7 ja koko muu elämä on ihan täysin tauolla. Kun tuut leiriltä nukut kolme päivää uupumustas pois välillä netflixiä mykkänä tuijottaen ja sit sen jälkeen ihmettelet sitä, että pyykit pitäis pestä ja nähdä ihmisiä jotka kohta unohtaa sut. Sit lähdetkin jo uudelle leirille, siihen kuplaan. Kummasti sitä jää kalenteri aivan täysin avaamatta ja käyttämättä. Ja sit, kun viimeinen leiri loppuu, aattelet että hei, nyt mulla on kuukausi kesälomaa, jes! Nyt mä koristelen, koristelen myös ne menneet kuukaudet!
Yllättäen kesäloma jääkin yhteen päivään (!!!) kun sun toisista maailman parhaista töistä (sanotaanko näitä sit syys-, talvi- ja kevättöiksi hehe) soitetaan että työt alkaiskin jo kuukautta odotettua aiemmin. Siispä seuraavana päivänä sä olet taas töissä, ihan toisenlaisissa sellaisissa. Ihanissa, rakkaissa, maailman parhaissa teatteritöissä. Onnes kukkuloilla. Mut ne työt vie sulta kaikki päivät, kuus päivää viikossa. Oot vielä varsin väsähtänyt leirielämästä ja vasta muutettu kotikin on suhteellisen kaaoksellinen. Nukut ja järjestelet paikkoja kaiken ylimääräisen ajan. Sun kalenteri on aivan totaalinen kaaos ja ajatuskin sen avaamisesta itkettää. Sä et oo tehny yhtään viikkotuunausta NELJÄÄN kuukauteen ja mietit, että mitä sä oikeen teet kalenterituunaajien ryhmän ylläpitäjänä, hei haloo! Järkkäät ihanan kalenterimiitin ja mietit, kuinka kehtaat mennä paikalle keskeneräisen ja tyhjän kalenterin kanssa, mukamas hyvänä esimerkkinä.
Mut kuulkaas. Ihan yks hailee! Kerroin ylläpitoystäville siitä miten ärsyttää. Paljastin miitissä manialaisille kuinka harmittaa. En saanu yhtään moittivaa kommenttia tai haukkuja siitä, että oisin huono kun en oo koristellu. Aattelin että tän vitutusangstauksen voi kääntää voimavaraks (josta lisää kohta) ja samalla päätin, et nyt vois olla ”honest talk” -postauksen paikka! Aina ei mee kaikki niinku Strömsössä konsanaan, joskus ärsyttää ja ketutkin tulee sotkemaan sun suunnitelmat. En jaksa uskoa että oon ainoo! Ja haluun sanoo että se on aivan todella ok.
Mä tein ratkasun ja nappailin Happy Plannerin välistä pois kaikki tyhjät, tekemättömät ja mua ahdistavat sivut (on muutenkin Konmari-hommat vireillä, hehe). Laitoin söpöillä klemmareilla yhteen joitakin aukeamia niin, että mulle näkyy selatessa vaan ne, joihin oon tyytyväinen. Päätin, että menneitä ei tarvii haikailla ellei erikseen jossain vaiheessa tahdo. Kattelin ens viikkoa ja päätin, että nyt, nyt lähti! Syyskuu olkoon tuunaustauon jälkeen hienompi ku mikään kuukaus tätä ennen.
Ja miten mä oonkaan tätä kaivannut, näitä päätä tyhjentäviä askarteluhetkiä jotka on vaan mua varten. Mua ja mun kalenteriystäviä. Enkä ota mitään paineita, vaan teen just sen verran ku hyvältä tuntuu. Ja nautin joka sekunnista.
Ihanaa maanantaita just sulle! <3
-Viivi