Tänään muistellaan kaikkien aikojen tunnetuinta ja ehkä omalla tavallaan myös parasta tilpehööri- ja krääsäkauppaa Suomessa, nimittäin Tiimaria. Varmasti kaikkien yllätykseksi Tiimari lopetti
toimintansa alkuvuodesta 2014. Jäi kaipaus jälkeen ja suunnaton suru. No, ehkä ei ihan niin, mutta ainakin kasapäin hyviä muistoja ja jotain konkreettistakin.
Tiimarissa oli laaja valikoima kaikenlaista tavaraa ja lisäksi se oli halpa. Siksi sinne suuntasi mielellään aina ensimmäiseksi, vaikka laatu ei aina ollutkaan ihan priimaa. Eniten on tullut ostettua
kausiluontoisesti askartelukartonkia ja kasapäin tarroja sekä tietysti joka lukuvuoden alussa aina uudet kynät, kumit ja muut koulutarvikkeet… vielä yliopistoaikanakin.
Tarravalikoima on vaihdellut vuosien aikana huimasti. Parhaimmat tarrat Tiimarista sai 90-luvun alussa, kun ns. samettitarrat olivat ”se juttu”. Eihän laatu ollut samaa kuin esim. Helsingin IdeaForumissa, missä tarrarullateline pullisteli toinen toistaan ihanampia samettitarroja, mutta porilaiselle pikku keräilijälle Tiimarin laatu riitti vallan mainiosti. Muistan myös ajan, jolloin Tiimarin tarravalikoima oli todella kehno eikä valikoima tuntunut vaihtuvan koskaan, sillä niitä huonoja ei kelpuuttanut kukaan. Lopulta niitä sai pilkkahintaan alekorista. Muistan myös ostaneeni muutamia hauskoja puuleimasimia, mutta harmillisesti olen myynyt/kierrättänyt ne. Nythän ne olisivat kultaakin kalliimpia. Ei ehkä kuva-aiheiltaan tai laadultaan, mutta muistoina ainakin.
Ensimmäiset muistikuvat Tiimarista minulla on 80-luvulta, kun pääsin siskon mukaan muoviteipiltä tuoksuvaan tunnelmalliseen myymälään, jossa riitti katseltavaa ja hypisteltävää pienelle tytölle. Siihen aikaan Tiimari sijaitsi Porissa kävelykadulla (muistaakseni vieressä oli Yves Rocherin myymälä), kahdessa kerroksessa, ennen kuin muutti isompiin tiloihin juuri valmistuneeseen Isokarhuun vuonna 1991. Muistan olleeni muutosta erittäin pettynyt, koska pieni myymälä oli kotoisa ja tunnelmallinen, kun taas uusien tilojen myötä Tiimarista tuli kolkko ja hallimainen. Lisäksi tuotevalikoima huononi, kun laadun sijaan kaupattiin suuria määriä huonolaatuista rihkamaa.
Mieleeni on jäänyt myös yksi armontäyteinen kesä – silloin vanhoina hyvinä aikoina – vuonna 1994, kun olin parhaan ystäväni kanssa viettämässä Mustan Jatsin Yötä ja kaikki kaupat olivat yömyöhään auki. Tiimarissakin käytiin, tuskinpa mitään ostettiin, mutta naurua riitti väsymiseen asti. Toinen hauska muisto on jäänyt vuodelta 2001, kun korealainen kirjekaverini kävi minua tapaamassa ja vein hänet mm. Tiimariin. Vähän kuin veisi suomalaisen amerikkalaiseen saunaan,
hahaha!
Teksti ja kuvat Tuuli Heino-Carpenter
